Hyvä kierre

Kävin tänään sisareni kanssa lounaalla. Fiksu teko, sillä kaipasin keskustelua ja ajatusten vaihtoa. Tapaaminen toikin taas elämään paljon hyvää: se katkaisi huonon kierteen, johon olin joutunut, kun oli hautajaiset ja muuta ikävää.

Mietimme, että mikä siinä on, kun jotkut ihmiset pääsevät näistä negatiivisista asioista jotenkin helpomman oloisesti eteenpäin, eivätkä jää tuleen makaamaan?

Jotenkin se liittyy siihen, että osaa tehdä huononakin hetkenä sellaisia valintoja, jotka tukevat uutta nousua. Että ei sitten mätkähdäkään ihan pohjalle, vaan siloittelee tietä edessään siihen malliin, että kohta taas ratsastaa aallon harjalla.

Jotkut ihmiset vaikuttavat tosi tasaisilta, ihan kuin heitä eivät hetkauttaisi vastoinkäymiset paljoakaan, ja moni tuntuu olevan elämäntaidoiltaan sellainen, että ei uppoa suohon ikävien asioiden kaatamana, vaan selviää kohtuullisen toimintakykyisenä suurimman osan ajasta, ja jopa vielä niin, että elämä ainakin näyttää onnistumisten sarjalta.

Luultavasti osa ihmisistä kykenee ikäviä asioita kohdatessaan säilyttämään tyyneytensä ja vahvistamaan itseään silloin juuri sellaisilla asioilla, jotka toisilta unohtuvat, vaikka ne auttaisivat säilyttämään kurssin ja pitämään pään pinnalla.

Olen ainakin itse aika huono säilyttämään hyviä asioita elämässä silloin, kun sattuu. Siksi haluaisinkin kehittyä tässä: oppia ehkäisemään niitä syvimpiä montunpohjia tekemällä pieniä asioita oman hyvinvoinnin eteen joka päivä, myös silloin kun on tuulista. Nämä eivät ole mitään kovin suuria asioita. Tai no, suuria sillä tavalla, että niillä on iso vaikutus; mutta eivät kuitenkaan hirveästi vaadi itseltä.

Esimerkikisi tänään. Heräsin aikaisin, vaikka ei ollut pakko. Söin aamiaisen, enkä jäänyt pitkäksi aikaa puhelimen ääreen, vaan lähdin liikkeelle ja hoidin pari asiaa ennen tapaamista. Olin tosiaan sopinut lounastreffit, ja asioiden pähkäily ja puhuminen teki hyvää.

Kotona tein ruokaa puolison kanssa, vaikka väsytti, ja otin pienen jooga-meditaatiohetken itselleni, kun olin tehnyt oman osani ruoasta. Nyt olen kirjoittamassa tätä, enkä makoilemassa, kuten yleensä ruuan jälkeen, koska mielessäni oli, että haluan tämän tekstin blogiin laittaa, ja jakaa nämä pohdinnat teidän kanssa.

Aion kyllä olla armollinen itselleni tämän jälkeen, ja sujahtaa puolison viereen peiton alle. Tekee hyvää sekin. Ja illalla menemme varmaan lenkille haukkaamaan raitista ilmaa ja juttelemaan kävelyn lomassa.

Hyvä kierre on taas saatu alkuun.

Millaisia keinoja teillä on ylläpitää hyvää kierrettä?

Joskus loput ovat alkuja

Tai ainakin mahdollisuus muutokseen. Kun joutuu tekemään vaikeita päätöksiä, niin jonkin aikaa menee luopumisia sulatellessa. Sitten jonakin päivänä, kun olet aloittanut jotakin uutta, tulee mahdollisuuksia, joita et osannut kuvitella.

Tapaat jonkun. Joku soittaa. Ottaa yhteyttä. Jokin uusi nostaa päätään. Ja miksi kaikki tämä? Onko sattumaa, että kun lähdet vaikkapa opettelemaan uutta tai kartoittamaan nykyistä tilennettasi, huomaat, että asioita alkaa tapahtua?

Kun opit tuntemaan itsesi paremmin, niin tiedät mitä tarvitset. Osaat sanoa kyllä, oikeassa kohtaa.

Sen olen huomannut, että kaikenlaisista tuokioista ja tapaamisista voi olla seurauksia. Kannattaa siis olla avoin ja kohdella muita hyvin.

Omana itsenä olo ei aina ole helppoa. Kun joutuu uuteen tilanteeseen, koettaa tietenkin vähän sulauttaa itseään joukkoon, siis kuviteltuun joukkoon. Sitä kuulostelee, katselee, ihmettelee. Kokee myös olevansa noviisi, outo ja erilainen. Ei saa sanottua tärkeitä asioita oikeissa kohtaa, ja moittii itseään siitä ettei osaa. Ihan hullua! Kuka nyt voi ensimmäistä kertaa oudossa tilanteessa olla luonteva, saati että osaisi pitää hienon mainospuheen itsestään tuosta noin vaan. Jossei siis ole harjoitellut.

Helposti päätyy ajattelemaan, ettei tämä ole minun juttuni. Kannattaa antaa toinen mahdollisuus. Katsoa uudestaan, totutella. Jospa tästäkin tulee pian rutiinia, ja sitten jo osaan?

Aikuiselle ihmiselle kaikki ei ole niin itsestäänselvästi helppoa. Opettelu on kuitenkin välttämätöntä. Toiset asiat sujuvat helposti, toisia pitää vähän harjoitella.  Tulee ikäviä tunteita, tekisi mieli antaa periksi. No, eihän se niin mene. Aikuinen ihminen tietää, että uuteen sisältyy paitsi intoa ja odotuksia, myös pelkoa ja epävarmuutta. Niitä täytyy vaan sietää.