Viimeistä kertaa?

img_0890img_0875img_0876img_0880img_0882img_0891img_0897img_0899img_0903img_0906

Mökkikausi lähenee loppuaan. Lehdet putoilevat puista yhä hurjempaa vauhtia, ja väistelemme niitä pihalla, katsellen syksyistä väriloistoa, jonka ne tarjoavat. Eilen perjantaina pakkasimme itsemme kauppamatkalle, hyytävässä viimassa kiisimme veneellä mantereelle, siirryimme nopeasti autoon ja hurautimme keskustaan kaupoille, karitsankyljykset mielessä. Tommen’s niitä Hangossa yleensä myy, mutta nyt niitä olisi ollut vain pakkasessa, joten jouduimme poistumaan tyhjin käsin, tosin lupauksella, että soittamalla etukäteen niitä löytyisi marinoituna grilliin, ainakin nyt vielä jonkin aikaa. Syksyhän on meille karitsan lihan ystäville juuri parhautta.

K-kaupasta löysimme sitten karetta, ja tyytyväisinä löydöstä sekä kukkarot hieman kevenneinä, koska ostimme myös patalihaa kun sitä oli altaassa tarjolla, ajoimme Kolavikenin rannan päähän, josta tarkoituksena kävellä Neljän Tuulen tuvalle. Ranta on tähän aikaa vuodesta hiljainen, tosin se on sitä usein muutenkin, tänne kun eivät turistit juuri eksy. Hiekkatietä kävellessä löytyi yhtä jos toista kuvattavaakin, välillä poikkesimme levästä muhkuraiselle hiekalle meren tuntumaan, ja kävelimme toiseen päähän loppumatkan leväkönttejä väistellen.

Perillä halusimme sittenkin kahville, vaikka tarkoitus ei alunperin ollutkaan, mutta kuten arvasimme, paikka oli jo kiinni. Takaisin sitten vaan. Teki hyvää reippailla jo viileässä säässä.

Kotona keitimme kahvit ja söimme omenapiirakkaa, jonka olin edellisenä päivänä leiponut. Kyllä maistui.

Tänään olimme metsässä pari tuntia, suppilovahveroita ei juuri ollut sateen puutteen vuoksi. Löysimme sentään muutaman kanttarellin, vähän orakkaita sekä muutaman muhkean tatin 🙂 Jotka päätyivät sitten valkosipulin kanssa oliiviöljyssä rapeiksi paistettuina leivän päälle, alkupaloiksi.

Sitten karitsat grilliin, ja nam, mikä ateria näistä taas syntyi. Grilliin päätyi myös Lidlistä kreikkaviikoilta ostettua basilikahalloumia, joka oli ihan taivaallista. Salaattia vain lisäksi, ja ihan superhyvää oli.

img_0930

Tuossa tiskatessa äsken taas ajattelin, miten hyvä ja rauhallinen olo täällä ihmiselle tulee, kun saa ulkoilla metsässä ja syödä ja nukkua hyvin. Ei ole ääniä eikä virikkeitä liiaksi, stressitaso laskee ja mieli asettuu.

Kohta tämä autuus on taas enemmän ja vähemmän katkolla, kun tulee niin pimeää, ettei tänne enää viitsi tulla. Ja rospuuton aikana ei pääsekään. Hassua, miten lähtiessä tuntuu vähän, ettei jaksaisi, mutta kun tänne asettuu, niin on tosi hyvä olla.

Loppujen lopuksi taitaisin kotiutua helpostikin vaikka pidemmäksi aikaa, jos vaan rakkaat on lähellä ja mieleistä tekemistä luvassa. Nytkin olen tehnyt joka päivä myös töitä, mutta nauttinut kyllä täysillä ihan vaan olemisesta myös.

Niin että kaiken kaikkiaan hyvä, pitkä viikonloppu.

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s