Voi itku

Itkin tänä aamuna, kun luin Hesarista jutun muistisairaita vanhempiaan hoitavasta naisesta. Jutun loppu kosketti niin paljon. Siinä nainen kertoi, että kun hän vie palveluasunnossa asuvia vanhempiaan heidän kotiinsa viikonlopuksi, vanhemmat menevät lounaan jälkeen lepäämään huoneeseensa. Kun nainen kurkistaa ovenraosta, vanhemmat pitävät toisiaan hellästi kädestä.

Ajattelin tässä omaa elämääni, ja sitä, kuinka toivon, että saan pitää oman puolisoni vierelläni, ja että meillä olisi yhtä ihana vanhuus. Pelkään, että menetän hänet. En tiedä miksi, ehkä siksi että hän on minua 11 vuotta vanhempi. Ehkä siksi, että hän puhuu siitä usein; kenties varmistaakseen, että tajuan hänen joskus lähtevän. Ehkä siksi, että elämä on juuri nyt rankkaa ja kiireistä, kun yritän löytää oman paikkani työelämässä, ja minulta menee siihen paljon voimia. En ehdi olla puolisolleni niin läsnä kuin haluaisin.

Toisen kerran melkein itkin, kun luin Reetta Rädyn Lokikirja -juttua Trendistä (nro 6). Koskettavinta upeassa jutussa oli se, että hän oli kerran sairastunut Teheranissa ja ollut hädissään, mutta hänen vierellään oli ollut koko ajan joku. Että maailma ei ole reilu, mutta hädän hetkellä joku istuu vierellä ja auttaa.

Mitä tämä kertoo minusta? Mitä se kertoo maailmasta? Että on asioita jotka pelottavat, että välillä surettaa ja tulee niin sanotusti liikaa asioita mielen päälle. Kun näihin lisää edellisen päivän näyttelykokemuksen Taidehallissa, vaikuttava Niki de Saint Phalle, ja lounaan ystävän kanssa, jutustelun joka herätti niin paljon ajatuksia; viimeaikaiset tapahtumat, jotka jotenkin kuormittivat – ei ollut ihme että itketti.

Itku kertoo, että on olemassa tunteet. On olemassa empatia toisia kohtaan, on olemassa halu ja kaipuu hyvään ja yhteyteen. Kaikki ei aina onnistu, kaikkea ei aina koe, mutta iloinen voi olla että tuntuu. Välillä ajattelee kovettuneensa lopullisesti. Kun tapahtuu yhtä sun toista, huomaa että ajattelee ikävästi ihmisistä ja elämästä.

Sitten kuitenkin tulee se helpotus, itku, vapautuminen. Huomaa puhdistuneensa, kokevansa itsensä sellaisenaan, ilman vihaa, kyynisyyttä, kaunaa tai pelkoa.

Hyvä itku.

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s